Bunraku sai alkunsa Japanin historian Edo-kaudella.[1] Nukketeatterilla on japanissa bunrakua pidempi historia. Se levisi Japaniin mahdollisesti jo 1000-luvun paikkeilla Keski-Aasiasta.[2] Bunraku kehittyi 1600-luvulla, jolloin nukketeatteriin liitettiin jōrurin musikaalinen kertomaperinne.[3] Huomattava vaikutus bunrakun syntymiseen oli Tōdō-killan sokeilla muusikoilla. Shamisenin soittamiseen erikoistunut muusikko Sawazumi Kengyō alkoi esittää Jōruri hime monogataria shamisenilla vanhemman biwan sijaan. Tästä sai alkunsa suosituksi tullut jōruri, jota esitettiin maksavalle yleisölle.[1]

Kuuntelijoiden houkuttelemiseksi taidemuotoa vietiin edelleen eteenpäin, ja lopulta sen esityksiin alettiin lisätä visuaalisena elementtinä nukkeja. Näin syntynyttä ningyō jōruria kehittivät edelleen omaksi teatterityypikseen näytelmäkirjailija Chikamatsu Monzaemon ja shamisenin soittaja Takemoto Gidayū. Takemoto loi jōruri-musiikin pohjalle uuden musiikinlajinsa, joka sai nimen gidayūbushi. Japanin historian ensimmäisten näytelmäkirjailijoiden joukkoon lukeutuva Chikamatsu vakiinnutti bunraku-teatterin käytännöt. Hänen sentimentaaliset tarinansa tulivat suosituksi, ja bunrakusta oli jo 1700-luvulla suosittua japanilaista näyttämötaidetta.[1]

Bunraku kehittyi edelleen nykyiseen muotoonsa eri teatterien kilpaillessa keskenään katsojista. OsakassaT